Ei sitä nuorena arvostanut, mikä rikkaus metsä on, vaikka tulihan siellä paljon oltua silloinkin. Voi sitä ajatusten juoksua, minkä luonnon rauha antaa, kun vaan sille antautuu. Se hiljaisuus, kun ei toisiaan kuulu mistään mitään... voi kun sen kaikki ymmärtäisivät. Minäkin ymmärrän sen nyt, kun olen tarpeeksi kauan polttanut kynttilää molemmista päistä ja ollut jo ihan loppu... En ole tarvinnut muuta kuin pysähtyhtymisen miettimään, minkä asian vuoksi tätä elämääni elän ja mikä minulle on elämässä tärkeintä. Mutta tuonkin menneen ajanjakson olen tarvinnut, että ymmärrän lähteä suosta nousemaan ylöspäin...
Marjoja on siis säilötty. Pakastin pursuaa liitoksistaan metsän ja puutarhan antimia. Mustikoita, mansikoita, vadelmia, viimeisimmäksi mustaherukoita... Karviaisille kokeilin uudenlaista olomuotoa hillona. Ne kun tahtoo pakastettuina jäädä syömättä. Uusi tuttavuus on myös hillo-marmeladisokeri, joita näihin herkkuihin kokeilin. :)
Kotilieden ohjeen mukaan tein Lemoncello-karviaishilloa, jonka äitini oli bongannut jostakin. Ohje oli tosin keltaisille karviaisille, mutta hilloksi ne muuttuivat punaisetkin. Raikkaan makuista hilloa siitä tulikin...
Lemoncello-karviashillo
2 litraa Punaisia tai keltaisia karviaisia
330 g (1 pkt) Hillo-marmeladisokeria
1:n Sitruunan kuori
½ - 3/4 dl Lemoncello-sitruunalikööriä
Puhdistin marjojen kannat ja muut "roskat" ja huuhtaisin ne kylmällä vedellä. Murskasin marjat sauvasekoittimella, mutta halutessaan ne voi jättää kokonaisiksi. Lisäsin kattilaan marjamurskan, raastetun sitruunan kuorena ja sokerin. Keittelin seosta noin 10 - 15 minuuttia ja lisäsin sen jälkeen joukkoon 3/4 dl sitruunalikööriä. Kiehutin vielä noin 3 minuuttia oikein kunnolla. Purkitin hillon hieman jäähtyneenä kuumennettuihin purkkeihin.
Hyvää tuli... Voi käyttää vaikka paahtoleivän päällä tai täytekakun välissä. Katsotaanpas talven aikana, mihin tarkoitukseen hillo minun käsissäni pääseekään. :)
Karviaisia sattui olemaan vähän enemmän kuin tuohon edelliseen hilloon niitä tarvittiin, joten lopustakin piti jotakin tehdä. No, muistinpas omat luomuvadelmapensaani tontin laidalla... Ne kun tuottavat sellaista "hedelmää", ettei niitä oikein kakun päälle viitsi laittaa. Periaatteeni kun on, että mahdollisimman myrkyttöminä marjani syön, joten vadelmani kasvaa miten sattuu. Hyviäkin marjoja sinne mukaan mahtuu ja niitäpä sitten aamutuimaan lähdin keräämään... Luovuus se on valttia myös ruoanlaitossa, joten kehittelimpä sitten tämmösen hilloreseptin...
Vadelma-karviaismarjahillo
1 litra Punaisia karviaisia
3 dl Vadelmia
1 Vaniljatanko
vajaa 330 g (1 pkt) Hillo-marmeladisokeria
Peratut karviaiset murskasin sauvasekoittimella ja heitin joukkoon vadelmat ja sokerin sekä halkaistun vaniljatangon. Keittelin seosta 15 minuuttia, poistin vaniljatangot hillon joukosta ja purkitin kuumennettuihin purkkeihin. Vadelmat pehmentävät karviaisten kirpakkuutta ja vanilja tuo mukaan oman ihanan arominsa. Hyvältä maistui tämäkin hillo...
Ihanin vuodenaika on aluillaan. Syksyn värit tuovat virtaa jaksaa harmaan talven yli ja tummuvat illat antavat luvan poltella kynttilöitä ja nauttia elävän tulen ihanasta tunnelmasta. Niillä jaksetaan pitkälle, mutta kerätään ensin sienet, puolukat ja karpalot ja laitetaan kesä pakettiin. :) Ja nautitaan vielä vähän aikaa siitä, että kesää on kuitenkin vielä jäljellä....
