... ja mustikoita

Kun pakastin on ahdettu puolilleen mansikoita, on aika siirtyä mustikoihin. Näin se kesä meillä sujuu... Jokakesänen jännitys löytyykö niitä mustikoita mistään ratkesi jo pari päivää sitten. Kylläpä oli ihana tulla töistä kotiin, kun keittiön pöydällä odotti pari litrainen puhdistettuja mustikoita. Ukkokulta, tai pitäisikö häntä nyt tässä blogissa kutsua Muumipapaksi, odottaa yhtä innokkaasti mustikka-aikaa kuin minäkin, ja oli käynyt tarkastamassa varmat mustikkapaikat...

Vielähän ne mustikat saa näillä meidän korkeuksilla vähän aikaa kypsyä, mutta tuoreiden mustikoiden makuun jo päästiin. Ja ensimmäisen mustikkapiirakan myös. Mielipiteitähän on jokaisella, niin pitääkin, mutta minusta maailman paras mustikkapiirakka on pullataikinapohjainen. Sen mausta tulee lapsuus mieleen ja äidin tekemänä se oli mannaa...

Mullin mallin mustikkapiirakka

Pullataikina:

Maitoa
Hiivaa
Sokeria
Suolaa
Kardemummaa
Luomu kananmunia
Vehnäjauhoja
Voita

Päälle:

Mustikoita
Sokeria
Ripaus perunajauhoja

Voiteluun:

Luomu kananmunaa

• Yllä olevan ohjeen mukaisista aineista alustetaan perinteinen pullataikina. Taikina kohotetaan liinan alla ennen leipomista. Taikinasta erotellaan pieni pala pääliristikkoa varten, ja loput kaulitaan ohueksi levyksi piirakan pohjaksi. Levy asetetaan leivinpaperin päälle uunipannulle ja annetaan hetken aikaa kohota. 

• Kohotuksen jälkeen pohjan päälle levitetään sokerilla ja perunajauhoilla maustetut mustikat tasaisesti ja lopusta taikinasta kaulitaan levy, josta taikinapyörällä leikataan ohuita nauhoja. Nauhat asetellaan piirakan päälle ristikolle. Näkyvät taikinaosat voidellaan kananmunalla, ja piirakka paistetaan noin 200 asteen lämmössä noin 30 - 40 minuuuttia.

Pullataikinan valmistusohjeita on netissä pilvin pimein, joten en tarkempaa ohjetta siitä tähän laita. Itselläni pullan teko on niin "selkäytimessä", että en siihen ohjeita tarvitse. Taikinakoot ja -ainemäärätkin tahtoo aina olla sitä,  mitä kaapista löytyy. Joskus vähän enemmän, joskus vähemmän... Mutta uunipannullinen piirakkaa tulee noin 3 - 5 dl:n taikinasta, ihan miten paksun pohjan haluaa tehdä.


Piirakkaa maistellessa nousee nostalgiset ajatukset pintaan niin äidin tekemästä mustikkapiirakasta kuin myös siitä, miten itse olin usein pikkutyttönä isän mukana metsässä keräämässä omin pikkukätösin pieneen mukiin mustikoita mättäästä. Luonnon rauhassa metsän ääniä kuunnellen, omissa ajatuksissa... Silloin, 1970-luvulla, ei ollut kiire mihinkään. Kai niistä lapsuuden marjaretkistä ja hetkistä luonnon helmassa ammennan vielä tänäkin päivänä voimaa elää tätä hektistä, kiireistä elämää omiin arvoihini luottaen. Luonto antaa minulle paljon...

Kesä on.... mansikoita

On se aika kesästä, jolloin saa viettää kesän parasta aikaa. Aurinko paistaa, on lämmintä, saa vain olla... Mikäpä sen mukavampaa. Tai on jotakin parempaa. Luonto kutsuu marjastajan metsään tai niin kuin minut eilen... mansikkapellolle. Sielläpä parituntinen meni huomaamatta.

Otin varaslähdön mansikoihin jo juhannuksen aikaan. Tällöin vierailin torilla ja sain sieltä makoisat mansikat mukaani kesän ensimmäiseen mansikkakakkuun. Nam, että olikin hyvää...

Suklainen mansikkakermakakku

Pohja:

250 g      voita
2 ½ dl     intiaanisokeria
5             luomu kananmunaa
2 ½ dl     luomu vehnäjauhoja
½ -1 rkl  vaniljasokeria
1 tl          leivinjauhetta
150 g      tummaa suklaata




Sulata ensimmäiseksi suklaa joko vesihauteessa tai mikrossa välillä sekoitellen. Anna hieman jäähtyä.

Voi ja sokeri vaahdotetaan, ja vaahtoon lisätään kananmunat yksitellen huolellisesti vatkaten.  Jauhot ja kuiva-aineet lisätään voivaahtoon mielellään siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kakku paistetaan voidellussa, korppujauhotetussa vuokassa 150 asteen lämmössä noin 45 minuuttia. Jäähdytetään ennen täyttöä.

Kostutus:

vesi-sokeri-mantelilikööri -seos

Täyte:

Mansikkamarmeladia
Mansikoita siivutettuna

Appelsiinisuklaarouhetta (Fazerina)

Appelsiinimousse (Kermavaahto, appelsiinituorejuusto, sokeri, vaniljasokeri, liivate)

Kuorrutus ja koristelu:

Kermavaahto
Mansikat
Appelsiinisuklaarouhetta
Pehmeitä kultahelmiä (kakunkoriste)


Tämä kakku sopii paremmin aikuiseen makuun jo kostutuksestakin johtuen. Antaumuksella kakkua sitten syötiinkin juhannusyönä ihan aikuisten kesken. Suklaa ja mansikat.... ja kesäyö, voiko parempaa yhdistelmää ollakaan?

Muumimamma

Blogin nimen keksiminen on vaikeaa, sillä sen pitäisi mielestäni kuvata minua, minun arvojani ja ajatuksiani. Haluan tehdä tästä blogista muutakin kuin vain pelkän reseptiarkiston, vaikka ne reseptit tulevatkin todennäköisesti olemaan isossa osassa bloggausten aiheena. Haluan tuoda niiden mukana myös hiukan omia arvojani ja asenteitani, ajatuksiani ja minulle tärkeitä asioita, joiden mukaan tätä elämääni taivallan. Niitä arvoja ja asenteita kannan aina mukanani niinkuin Muumimamma käsilaukkuaan. Sieltä omasta "käsilaukustani" tulen tämän blogin myötä antamaan teille lukijani palasen itsestäni.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen testin mukaankin Muumimamma, vaikka blogin nimi putkahti tyttäreni suusta jo ennen kuin olin tehnyt koko testiä. "No, kun se Muumimamma on semmonen huolehtivainen ja sillä on aina se käsilaukku mukana, josta se ammentaa kaikkea tarpeellista eikä se saa koskaan hävitä", sanoi tyttäreni nimen keksittyään.

Lainaan vielä Mikä muumi olet? -testin luonnehdintaa Muumimammasta:

"Olet tyyni ja rauhallinen äitihahmo, joka ei anna pikkuasioiden kiusata itseään. Haluat jokaisen olevan onnellinen ja arvostat erilaisuutta. Löydät ratkaisut vaikeisiinkin pulmiin ja näet asioista niiden hyvät puolet. Luotat siihen, että erehdyksistäkin oppii lopulta paljon."

Niin, aika näyttää mitä tämä Muumimamma käsilaukustaan ammentaa, mutta kohti onnellisempaa aikaa lähden tämän blogin mukana taivaltamaan.

Lämpöisin ajatuksin

Tupu <3